Perfektionistien sukupolvi

Opetan kevätlukaudella Utahin yliopistossa kurssia nimeltään “Finnish functional workday design”. Käymme opiskelijoiden kanssa läpi uramuotoiluprosessin ja käsittelemme työelämäteemoja. Tavoitteena on antaa eväitä omien opintojen, uran ja elämän muotoiluun omia arvoja ja tarpeita vastaavaksi. Samalla tietenkin kerron opiskelijoille suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä.

Opiskelijani ovat todella fiksuja, ajattelevia nuoria ja he ovat todella sitoutuneita opiskeluihinsa - jopa siinä määrin, että opiskelu ajaa elämässä kaiken muun edelle. Kun he pitivät päiväkirjaa arjestaan, yksi yhteinen havainto oli se, ettei heillä ole lainkaan vapaa-aikaa.

Vapaa-ajan puute voi johtua monestakin syystä. Opiskelu on vaativaa, ja kalliit lukukausimaksut ja opintotuen puute pakottavat monen opiskelijan tekemään paljon töitä. Mutta ennen kaikkea näitä nuoria tuntuu yhdistävän se, että he ovat itse itseään kohtaan äärimmäisen vaativia.

Voi olla, että kyseessä on laajempikin ilmiö. Yhdysvalloissa, Kanadassa ja UK:ssa toteutetun tutkimuksen mukaan perfektionismin määrä on kasvanut 33 prosenttia vuodesta 1989. Toisin sanoen nuoret sukupolvet kokevat, että heiltä vaaditaan enemmän, he itse vaativat muilta enemmän ja ennen kaikkea, he itse vaativat itseltään enemmän.

“Pelkään luonnostelua niin paljon, etten halua aloittaa sitä ollenkaan”, kertoi yksi opiskelija, joka koki olevansa huono piirtämään.  “Jos en laita harrastuksia kalenteriin, teen kouluhommia aamusta iltaan”, sanoi toinen. Kolmas opiskelija kertoi käyneensä laskettelemassa koko kaudella vain yhtenä viikonloppuna, vaikka rakastaa vuoria ja laskemista yli kaiken. “Minun pitäisi lasketella enemmän, koska laskiessa pystyn unohtamaan kaiken muun.”

Vaikka mekin Workday Designersissa uskomme, että merkityksellistä, iloa tuottavaa työtä saa ja kannattaa tavoitella, herättää opiskelijoiden vapaa-ajan puute kysymyksen myös siitä, kuinka suuri merkitys opiskelulla tai työllä pitäisi olla elämässä.

Minun tehtäväni ei ole kertoa opiskelijoille, kuinka heidän pitäisi aikansa käyttää. Mutta mielenkiinnolla jään seuraamaan, kuinka moni kokee, että vapaa-ajan lisääminen on haaste, johon he haluavat kurssin edetessä tarttua. Odotan myös innolla kokeiluita aiheen tiimoilta. Voihan olla, että lisääntynut vapaa-aika ei olisikaan yhtään huono idea. 

 University of Utah'n kampusaluetta

University of Utah'n kampusaluetta

Uramuotoilukurssin lupauksia lunastamassa

Työelämä tarvitsee varhaiskasvattajia