Me suomalaiset olemme tunnetusti maailman onnellisin kansa, vaikka emme ehkä olekaan räiskyvimpiä onnellisuuden ilmaisuissamme. Kansan onnellisuudesta ei kuitenkaan kerro vain myönteisinä koettujen tunteiden määrä, vaan pikemminkin myönteisinä koettujen elämäntapahtumien todennäköisyys, kuten se, saatko apua silloin, kun sitä tarvitset, onko sinulla läheisiä ihmissuhteita tai voitko luottaa viranomaisiin.
Bruttokansantuotetta on kritisoitu mittarina siitä, että se ohittaa monta elämänlaadullista seikkaa. Niinpä rinnalle on kehitetty onnellisuusmittaristo, joka ottaa huomioon elämäntapahtumat. Kansan onnellisuutta määrittääkin se, onko kansalla vaurautta ja sen ihmisillä edessään pitkä ja terve elämä, vapaus tehdä valintoja, turvaa ja hyvä hallinto. Esimerkiksi Bhutan käyttää tällaista brutto-onnellisuusmittaria mitatessaan hallituksen onnistumista.
Entä jos soveltaisimme ajattelua työelämään? Vaikka liikevaihto ja liikevoitto eivät tietenkään ole työelämässä merkityksettömiä mittareita, ne yksin eivät mittaa sen laatua. Rinnalle tarvitaan myös muita mittareita, joita voisi tutkia esimerkiksi seuraavilla kysymyksillä:
Onko työmme merkityksellistä ja hyödyksi myös muille ihmisille ja/tai ympäristölle?
Voimmeko oppia toisiltamme ja kehittyä yhdessä?
Saammeko asioita aikaan?
Onko työpaikallamme naurua ja turvallista olla?
Työelämässäkään onnea ei tulisi nähdä yksilön tunnekokemuksiin tähtäävänä projektina eikä etenkään hankkeena, jossa yksilö itse luo oman onnensa edellytykset (tämä pätee myös yrittäjiin). Työelämän onnea ei myöskään voi saavuttaa yksittäisessä työpajassa tai keskittymällä puhumaan työelämästä mahdollisimman myönteiseen sävyyn, vaan onnen taustalla on rakenteet, joiden kehittäminen vaatii sinnikästä työtä ja rehellistä läpivalaisua. Työn tuloksellisuus, työyhteisön turva ja tuki, arvostus ja oppiva kulttuuri sekä itse työ, jolla on merkitystä myös muille kuin tekijälleen eivät synny hetkessä, mutta toteutuessaan ne luovat kestäviä mahdollisuuksia onneen.
Työn ilon kirkastaa onnenkin
Työelämän kestävällä onnella on siis on vahvat juuret organisaation rakenteissa, jotka mahdollistavat niin työn tuottavuuden kuin yksilöiden hyvinvoinninkin. Ne myös luovat pohjan myös myönteisten tunteiden kokemiselle, jota voisi kutsua työn iloksi. Siinä missä onni on tasainen pohjavire (voimme olla onnelisia myös vastenkäymisten hetkellä), ilo on onnea purskahtelevampi tunne. Ilo kirkastaa onnen aiheet, tuo esiin luovuuden, yhdistää meidät toisiimme ja kannattelee työyhteisöä myös vaikeuksien yli. Siksi myös ilolle kannattaa antaa tilaa ja sallia sen läsnäolo.
Ilo on kuitenkin yksi haavoittuvimpia tunteita, jota usein peitellään. Siksi työyhteisön yhteinen nauru voikin olla merkki yhteisöstä, jossa on turvallista olla. Turvallisessa työyhteisössä on tilaa monenlaisille tunteille - myös ilolle.
Johdolla on suuri onnellisuusvastuu
Työyhteisössä jokaisella on osansa onnellisen – ja iloisen! – työyhteisön rakentumisessa, mutta erityisen tärkeässä roolissa ovat organisaatioiden johto, HR, esihenkilöt ja kaikki ne, joilla on mahdollisuus vaikuttaa työn rakenteisiin. Vain rakenteisiin keskittymällä voidaan kokea työn iloa päivästä ja kuukaudesta toiseen – jopa silloin, kun töissä ei paljon naurata.
Me Workday Designersilla autamme organisaatioita kehittämään juuri niitä rakenteita, jotka mahdollistavat tuottavan, hyvinvoivan ja iloisen työyhteisön. Uskomme, että panostamalla työn perusteisiin voimme yhdessä luoda työpaikkoja, joissa jokainen voi kokea aitoa työn iloa – ehkä hieman hiljaisemmalla, mutta sitäkin kestävämmällä tavalla.
***
PS: Tervetuloa mukaan 9.5.2025 webinaariimme, jossa käsittelemme sitä, millaisilla rakenteilla voimme tehdä työelämästä onnellisempaa - ja myös tuottavampaa! Ilmoittaudu mukaan täällä.