”The greatest danger in times of turbulence is not the turbulence itself, but to act with yesterday's logic.”
Peter Druckerin kuuluisat sanat tavoittavat täydellisesti sen umpisolmun, jonka kanssa moni organisaatio tällä hetkellä painii.
Kun taloudessa on tiukkaa ja toimintaympäristö on täynnä epävarmuutta, vaisto ohjaa lisäämään kontrollia ja kiristämään ruuvia. Ihmisiä pyydetään tekemään enemmän, nopeammin ja tehokkaammin. Kalenterit täyttyvät Teams-härdellistä ja suorittamisen tahtia kiristetään entisestään.
Vaarana on kuitenkin se, että sovellamme asiantuntijatyöhön teollisen ajan oppimis- ja tuottavuuslogiikkaa.
Jos työn arvo syntyy liukuhihnalla valmistettujen kappaleiden määrästä, enemmän tekemällä syntyy enemmän arvoa. Mutta entä kun tekoäly tekee rutiininomaisesta suorittamisesta ja mekaanisesta tiedon tuottamisesta kulutustavaraa? Tällöin ihmisen luoma arvo ei enää synny tekemisen määrästä, vaan oppimisen nopeudesta, kriittisestä ajattelusta ja kyvystä uudistaa arvonluontia.
Tuottavuus on oppimista
Oppiminen näyttäytyy edelleen monessa organisaatiossa työstä irrallisena toimintona, joka tapahtuu silloin, kun mennään kerran vuodessa kurssille tai suoritetaan verkkokoulutus. Oppiminen on usein nähty myös henkilökohtaisena asiana, josta puhutaan suljettujen ovien takana esihenkilön kanssa kerran tai pari vuodessa. Tämä siitäkin huolimatta, että 70-20-10 -mallista on puhuttu iät ja ajat.
Nyt olemme kuitenkin viimeistään sellaisen murroksen äärellä, jonka keskellä menneen ajan oppimislogiikalla ei enää pärjää, jos haluaa olla kilpailukykyinen.
Ensinnäkin tiedämme, että osaamiset vanhenevat kiihtyvällä tahdilla ja esimerkiksi Maailman talousfoorumin arvion mukaan 39% työntekijöiden nykyosaamisista tulee muuttumaan tai vanhenemaan vuosien 2025-2030 aikana. Tekoäly muuttaa osaamisen painotusta substanssiosaamisesta työelämän metataitoihin, joita ei opita kursseilla ja koulutuksissa vaan tietoisen reflektoinnin, kokemuksen ja harjoittelun kautta.
Samaan aikaan tekoäly ei ainoastaan nopeuta olemassa olevaa työtä, vaan haastaa meidät kyseenalaistamaan koko työn tekemisen tavan ja arvonluonnin perustan. Jos käytämme tekoälyä pelkästään siihen, että teemme entisiä asioita hieman nopeammin, hukkaamme sen suurimman potentiaalin.
Näin ajateltuna tuottavuuden ja oppimisen yhteyden tulisi olla ilmeinen. Nopeasti muuttuvassa ympäristössä oppiminen on kykyä uudistua, eikä se silloin ole työlle rinnakkainen aktiviteetti, vaan tuottavuuden ydin. Organisaation suorituskyky on yhtä kuin sen oppimisnopeus.
Oppimisnopeuden kasvattaminen on systeeminen asia
Tämä murros muuttaa perustavanlaatuisesti sen, miten oppimista täytyy johtaa. Olennaisin harha on nimittäin luulla, että oppiminen ja uudistuminen olisivat pelkästään yksilön omalla vastuulla. Että kyse olisi vain työntekijän omasta aktiivisuudesta tai ajanhallinnasta.
Ajattelun, kyseenalaistamisen ja uuden oppimisen tieltä on raivattava esteet systeemitasolla. Ja koska jokainen organisaatio on oma yksilönsä, ei ole olemassa yhtä oikeaa reseptiä sen tekemiseen. On löydettävä juuri oman organisaation kannalta olennaiset vivut.
Tarvitaan siis tavoitteellista ja systemaattista kulttuurin johtamista. Se lähtee liikkeelle tavoiteltavan käyttäytymisen sanoittamisesta konkreettisella tasolla. Tavoitetilaa vasten voidaan sitten tunnistaa sen toteutumista tukevia ja estäviä tekijöitä (kuten rakenteita ja ajattelutapoja) ja lähteä rakentamaan kulttuuria, joka raivaa esteitä ja vahvistaa tavoiteltavaa käyttäytymistä.
Uudistumista tukevan kulttuurin rakentaminen on organisaation kovaa ydintä. Jos tuntuu siltä, että teillä ollaan kiinni eilisen logiikassa, me Workday Designersilla voimme auttaa. Palveluihimme kuuluu kulttuurin kehittäminen sekä ajatuksia herättävät puheenvuorot ja valmennukset.